I’m training for triathlon

I’m training for triathlon

Sain paketin Joroisista. Paketti sisälsi paidan, jossa lukee ”I’m training for triathlon”.

Kalenteri käteen, pientä priorisointia ja organisointia, nyt tarvitaan aikaa treeneille! Alan valmistautua ensimmäisiin treeneihin ja koska triathlon on sekä kestävyys- että välinelaji, tarvitaan välineitä. Ensimmäinen hankinta on uudet uimalasit. Tietenkään en löydä triathlon lehteä, jossa oli uimalasi vertailu. Ruokkiksella hurautan autolla suureen espoolaiseen kauppakeskukseen ja valitsen suurimman urheiluliikkeen, jossa on samankokoinen valikoima uimalaseja kuin meidän paikallisessa prismassa. Paitsi, että tarjolla on kaksi kalliimpaa mallia. Päätän mielenkiinnosta kurkata miltä näyttävät 69,95e uimalasit, todetakseni, että ilmeisesti ne ovat olleet tosi hienot, sillä joku on vienyt ne ja jättänyt pelkän kotelon hyllyyn.

Valinta on pakko tehdä kahdesta halvemmasta mallista, joista ainakaan halvempia en ota (koska niitä meillä on ja monet). Otan siis sen keskihintaisen mallin (minulle valkoiset, joissa pinkkiä ja Velulle miehekkään mustat) ja vielä korvatulpat, koska inhoan vettä korvissa.

Koulun ja illan jumppa- tuntien välissä ehdin uimaan (Kiitos ukille, joka hakee lapset päiväkodista). Uimahallissa törmään ilmiöön, josta Jari Sarasvuo puhui lähetyksessään. Epäterveellistä ruokaa syövät nuoret, jotka käyvät töräyttämässä varpusparven yleisen WC-pönttöön ja luikkivat paikalta siivoamatta jälkiään. Tänään jo hieman kypsempään ikään ehtinyt rouva luikkii vessasta syyllisen näköisenä. Syykin selvisi, kun meinasin pökertyä vessan lattialle (epäilen, että jokin saattoi mättää hänenkin ruokavaliossaan). Turha nuoria syyllistää, eipä iäkkäämmätkään huuhtele jälkiään. Mielenkiintoista on se, että voisin kuvitella kyseisen rouvan kotonaan kiillottavan posliinin välittömästi.

Eräs entinen opiskelutoverini päivitti kerran facebookissa, ettei ymmärrä miksi ihmiset käyttävät uimapukuja saunassa. Tänään törmäsin näihin uimapukuihmisiin. Äiti kolmen lapsensa kera oli jo pukuhuoneessa pukenut uikkarit päälle. Äiti marssitti lapset suihkuun ja käski peseytyä, muistutti pyllyn pesusta takaa ja edestä. (Kenellä on pylly edessä? Kyselee fysioterapiaopiskelija…) Katselin lapsia, jotka olivat suihkussa uimapuvuissaan ja ”pesivät” pyllyjään. Äiti avitti pienintä, raotti hieman uimahousuja takaa ja suihkutti runsaasti vettä housuihin. Tuli muuten varmaan puhdas pylly! (Näin Espoossa)

Niin, älkää enää ihmetelkö ihmisiä, jotka käyvät saunassa uimapuku päällä!

Uimisessa suurin ongelmani on veteen meno. Koska Suomi on tuhansien sääntöjen maa, tässä espoolaisessa uimahallissa altaaseen EI saa hypätä! Puren hampaat yhteen ja laskeudun portaita pitkin veteen. Puolen tunnin jälkeen minulla on kamala nälkä! Uin tunnin verran ja olen tyytyväinen laseihin sekä korvatulppiin. Tavoitteeksi asetan ennättää tekemään yhden uintitreenin joka viikko.

Kurkatkaa mitä pönttöön tuli ja huuhtokaa tarvittaessa!